kuorruttaa
Suomi muokkaa
.jpg)
Verbi muokkaa
kuorruttaa (53-C) (taivutus[luo])
- peittää kuorrutuksella
- Kakku on kuorrutettu kinuskilla.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkuo̯rːut̪ːɑːˣ/
- tavutus: kuor‧rut‧taa
Etymologia muokkaa
johdos sanasta kuortua ’kuorettua’ (kuorru- + -tta- + -a)[1]
Käännökset muokkaa
1. peittää kuorrutuksella
Aiheesta muualla muokkaa
- kuorruttaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 320 ttA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.