kuorruttaa

Suomi

kuorruttaa

Verbi

kuorruttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. peittää kuorrutuksella

   Kakku on kuorrutettu kinuskilla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuo̯rːut̪ːɑːˣ/
• tavutus: kuor‧rut‧taa

Etymologia

johdos sanasta kuortua ’kuorettua’ (kuorru- + -tta- + -a)

Käännökset

1. peittää kuorrutuksella

englanti: coat; frost, ice

venäjä: покрывать, глазировать, инкрустировать

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kuorruttaminen, kuorrutus

Aiheesta muualla

• kuorruttaa Kielitoimiston sanakirjassa