kuorruttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuorruttaminen (38)
- teonnimi verbistä kuorruttaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuorruttaminen | kuorruttamiset |
| genetiivi | kuorruttamisen | kuorruttamisten kuorruttamisien |
| partitiivi | kuorruttamista | kuorruttamisia |
| akkusatiivi | kuorruttaminen; kuorruttamisen |
kuorruttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuorruttamisessa | kuorruttamisissa |
| elatiivi | kuorruttamisesta | kuorruttamisista |
| illatiivi | kuorruttamiseen | kuorruttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuorruttamisella | kuorruttamisilla |
| ablatiivi | kuorruttamiselta | kuorruttamisilta |
| allatiivi | kuorruttamiselle | kuorruttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuorruttamisena (kuorruttamisna) |
kuorruttamisina |
| translatiivi | kuorruttamiseksi | kuorruttamisiksi |
| abessiivi | kuorruttamisetta | kuorruttamisitta |
| instruktiivi | – | kuorruttamisin |
| komitatiivi | – | kuorruttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuorruttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuorruttamis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi kuorruttaa + johdin -minen