kuroa

Suomi

Verbi

kuroa (52) (taivutus[luo])

1. (kuvaannollisesti, nykykieltä) ottaa etumatka kiinni

   Hallitus väittää kuroneensa umpeen Ruotsin etumatkan taloudessa.

2. (alkuperäinen merkitys) vetää jokin (kuten kangas) kokoon; rypyttää kangas, vetää kurelangalla, kursia, poimuttaa

   Onpa ihanasti kurottu reunus tässä tyynyliinassa!

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuroɑˣ/
• tavutus: ku‧ro‧a

Liittyvät sanat

• kuroutua

Johdokset

• substantiivit: kurominen
• verbit: kurottaa

Aiheesta muualla

• kuroa Kielitoimiston sanakirjassa