kurominen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakurominen (38)
- teonnimi verbistä kuroa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kurominen | kuromiset |
genetiivi | kuromisen | kuromisten kuromisien |
partitiivi | kuromista | kuromisia |
akkusatiivi | kurominen; kuromisen |
kuromiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuromisessa | kuromisissa |
elatiivi | kuromisesta | kuromisista |
illatiivi | kuromiseen | kuromisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuromisella | kuromisilla |
ablatiivi | kuromiselta | kuromisilta |
allatiivi | kuromiselle | kuromisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuromisena (kuromisna) |
kuromisina |
translatiivi | kuromiseksi | kuromisiksi |
abessiivi | kuromisetta | kuromisitta |
instruktiivi | – | kuromisin |
komitatiivi | – | kuromisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuromise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuromis- |