kust

Hollanti

Substantiivi

kust m./f. (monikko kusten)

1. rannikko

Verbi

kust

1. (taivutusmuoto) verbistä kussen

Ruotsi

Substantiivi

kust yl. (3) (yks. määr. kusten[luo], mon. epämäär. kuster [luo], mon. määr. kusterna [luo])

1. rannikko

Aiheesta muualla

• kust Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• kust Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Viro

Adverbi

kust

1. (kysyvä) mistä

   Kust sa tuled?

2. (relatiivinen) mistä

   Teda ei huvita, kust ma selle raha sain. – Häntä ei kiinnosta, mistä sen rahan sain.

Huomautus

• viron kieliopin küsiv-siduv sõna [ interrogatiiv-relatiiv ...]

Liittyvät sanat

• kus, kuhu

Aiheesta muualla

• kust Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Substantiivi

kust

1. (runokieltä) sammuminen

   tähtede kust

Liittyvät sanat

• kustus
• kustu
• kustuma
• kustutama

Substantiivi

kust

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta kusi

Viitteet

• kust sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)