kustuma
Viro muokkaa
Verbi muokkaa
kustuma (inf. kustuda, yks. 3. kustub)
- sammua, sammahtaa
- Toas kustusid tuled. – Huoneesta sammuivat valot.
- punane tuli kustus – punainen valo sammui
- küünal kustus tõmbetuules – kynttilä sammui vedossa
- väsähtää; hiipua
- sportlane kustus finišisirgel – urheilija väsähti maalisuoralla
- hiipua; (runokieli) menehtyä, uinahtaa, nukkua pois
- (muuttua epäselväksi tai näkymättömäksi) himmetä, kulua, pyyhkiytyä pois tms.
- värv on kustunud – väri on himmennyt
- Kiri hauakivil on kustunud. – Kirjoitus hautakivessä on himmennyt.