lähihoitaja

Suomi

Substantiivi

lähihoitaja (10)

1. eräs toisen asteen oppilaitoksissa suoritettava sosiaali- ja terveysalan tutkinto
2. kyseisen tutkinnon suorittanut henkilö
3. ammattinimike, jonka käyttöön on oikeus kyseisen tutkinnon suorittaneilla

   Lähihoitaja on kunta-alan yleisimpiä ammattinimikkeitä.

4. tehtävänimike työtehtävistä, joissa toimimiseen edellytetään vähintään kyseisen tutkinnon suorittamista

   Kunta-alalla työskenteli lähihoitajina 31 200 ja perushoitajina 8 000 henkilöä lokakuussa 2013.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlæhiˌhoi̯t̪ɑjɑ/
• tavutus: lä‧hi‧hoi‧ta‧ja

Etymologia

yhdyssana sanoista lähi- ja hoitaja

Käännökset

1. sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon suorittaneiden tutkinto- ja virkanimike

englanti: practical nurse

venäjä: младшая медсестра

Liittyvät sanat

• perushoitaja
• apuhoitaja

Synonyymit

• (puhekieltä) lähäri

Aiheesta muualla

• lähihoitaja Kielitoimiston sanakirjassa