tutkinto
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- yhteiskunnan hyväksymä, usein lainsäädännöllä vahvistettu opin- tai taidonnäyte, josta tavallisesti annetaan todistus
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪ut̪kint̪o/
- tavutus: tut‧kin‧to
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tutkinto | tutkinnot |
| genetiivi | tutkinnon | tutkintojen |
| partitiivi | tutkintoa | tutkintoja |
| akkusatiivi | tutkinto; tutkinnon |
tutkinnot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tutkinnossa | tutkinnoissa |
| elatiivi | tutkinnosta | tutkinnoista |
| illatiivi | tutkintoon | tutkintoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tutkinnolla | tutkinnoilla |
| ablatiivi | tutkinnolta | tutkinnoilta |
| allatiivi | tutkinnolle | tutkinnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tutkintona | tutkintoina |
| translatiivi | tutkinnoksi | tutkinnoiksi |
| abessiivi | tutkinnotta | tutkinnoitta |
| instruktiivi | – | tutkinnoin |
| komitatiivi | – | tutkintoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tutkinno- | |
| vahva vartalo | tutkinto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. vahvistettu opin- tai taidonnäyte, josta tavallisesti annetaan todistus
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
AMK-tutkinto, ammattikorkeakoulututkinto, ammattitutkinto, arkkitehdintutkinto, diplomitutkinto, jatkotutkinto, kielitutkinto, kirjastotutkinto, korkeakoulututkinto, kuljettajantutkinto, laivurintutkinto, lisensiaatintutkinto, loppututkinto, metsästäjäntutkinto, näyttötutkinto, oikeustutkinto, pastoraalitutkinto, perustutkinto, pääsytutkinto, päättötutkinto, saarnalupatutkinto, sisäänpääsytutkinto, tohtorintutkinto, tutkinnonuudistus, tutkintonimike, tutkintosuoritus, tutkintotilaisuus, tutkintotodistus, tutkintovaatimukset, tutkintovaatimus, virkatutkinto, välitutkinto, yliopistotutkinto, ylioppilastutkinto
Aiheesta muualla muokkaa
- tutkinto Kielitoimiston sanakirjassa