Substantiivi

muokkaa

tutkinta (9-J)

  1. se, että tutkitaan; tutkiminen
    tutkinnassa kestää kuukausia
  2. oikeudellinen tutkiminen
    rikoksen tutkinta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ut̪kint̪ɑ/
  • tavutus: tut‧kin‧ta

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tutkinta tutkinnat
genetiivi tutkinnan tutkintojen
(tutkintain)
partitiivi tutkintaa tutkintoja
akkusatiivi tutkinta;
tutkinnan
tutkinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi tutkinnassa tutkinnoissa
elatiivi tutkinnasta tutkinnoista
illatiivi tutkintaan tutkintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tutkinnalla tutkinnoilla
ablatiivi tutkinnalta tutkinnoilta
allatiivi tutkinnalle tutkinnoille
muut sijamuodot
essiivi tutkintana tutkintoina
translatiivi tutkinnaksi tutkinnoiksi
abessiivi tutkinnatta tutkinnoitta
instruktiivi tutkinnoin
komitatiivi tutkintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tutkinna-
vahva vartalo tutkinta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

esitutkinta, poliisitutkinta, rikospaikkatutkinta, rikostutkinta, tutkinnanjohtaja, tutkintamenettely, tutkintapyyntö, tutkintapöytäkirja, tutkintavankeus, tutkintavanki

Aiheesta muualla

muokkaa