läimäysäänne

Suomi

Substantiivi

läimäysäänne

1. (fonetiikka) konsonanttiäänne, jota äännettäessä kieli taakse taivutetusta asennosta ojentuessaan lyö nopeasti hammasvalliia

Etymologia

yhdyssana sanoista läimäys ja äänne

Käännökset

1. fonetiikka: konsonanttiäänne, jota äännettäessä kielen kärki lyö nopeasti hammasvalliin taka–etusuunnassa

englanti: flap

Liittyvät sanat

• napausäänne

Alakäsitteet

• IPA-symbolit:
  • apikoretrofleksi ɽ

Lähteet

• Kari Suomi & Juhani Toivanen & Riikka Ylitalo: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 80. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-975-X.