napausäänne

Suomi

Substantiivi

napausäänne

1. (fonetiikka) yksitäryinen konsonanttiäänne, jota äännettäessä kielen kärki lyö nopeasti hammasvalliin liikkuen ensin ylös, sitten alas

Etymologia

yhdyssana sanoista napaus ja äänne

Käännökset

1. fonetiikka: yksitäryinen konsonanttiäänne, jota äännettäessä kielen kärki lyö nopeasti hammasvalliin ylä–alasuunnassa

englanti: tap, (flap)

Liittyvät sanat

• läimäysäänne

Alakäsitteet

• IPA-symbolit:
  • alveolaarinen ɾ

Lähteet

• Kari Suomi & Juhani Toivanen & Riikka Ylitalo: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 80. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-975-X.