laahautua

Suomi

Verbi

laahautua (52-F) (taivutus[luo])

1. liukua maata pitkin, usein epätarkoituksenmukaisesti

   Naru jäi oven väliin ja laahautui auton perässä.

Ääntäminen

• tavutus: laa‧hau‧tu‧a / laa‧ha‧u‧tu‧a

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: laahautuminen

Aiheesta muualla

• laahautua Kielitoimiston sanakirjassa