lauseenvastike

Suomi

Substantiivi

lauseenvastike

1. (kielitiede) kirjoitetun kielen rakenne, minkä sisältö edustaa lausetta; yleensä verbin nominaalimuoto

   Lauseenvastikkeessa ei ole verbin finiittimuotoa.

Etymologia

yhdyssana osista lause (genetiivi) ja vastike

Käännökset

1. kirjoitetun kielen rakenne, minkä sisältö edustaa lausetta; yleensä verbin nominaalimuoto

englanti: participial phrase ranska: proposition participiale f.

ruotsi: satsmotsvarighet

Liittyvät sanat

• finiittimuoto

Aiheesta muualla

• lauseenvastike Kielitoimiston sanakirjassa
• lauseenvastike Tieteen termipankissa