Wikipedia
Katso artikkeli Vastike Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

vastike (48-A)

  1. jokin, joka halutaan korvaukseksi tai hyvitykseksi jostakin edusta tai oikeudesta
    Ministeriö panee tuen vastikkeeksi seudun kunnille kovan ehdon. (hs.fi)
    Palkka on työn vastike.
  2. alkuperäisen aineen tai esineen korvaavaa asiaa, korvike
  3. osituksessa esiintyvä omaisuuserä, jolla pyritään turvaamaan osituksen oikeudenmukaisuus
  4. (arkikieltä) yhtiövastike, etenkin asunto-osakeyhtiössä yhtiölle maksettu maksu

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑstikeˣ/

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vastike vastikkeet
genetiivi vastikkeen vastikkeiden
vastikkeitten
partitiivi vastiketta vastikkeita
akkusatiivi vastike;
vastikkeen
vastikkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi vastikkeessa vastikkeissa
elatiivi vastikkeesta vastikkeista
illatiivi vastikkeeseen vastikkeisiin
vastikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vastikkeella vastikkeilla
ablatiivi vastikkeelta vastikkeilta
allatiivi vastikkeelle vastikkeille
muut sijamuodot
essiivi vastikkeena vastikkeina
translatiivi vastikkeeksi vastikkeiksi
abessiivi vastikkeetta vastikkeitta
instruktiivi vastikkein
komitatiivi vastikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vastikkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vastiket-

Liittyvät sanat

muokkaa

vastake, vastikkeellinen, vastin, vastine

Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hoitovastike, korjausvastike, lauseenvastike, pääomavastike, rahoitusvastike, vastikekauppa, yhtiövastike, äidinmaidonvastike

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vastike Kielitoimiston sanakirjassa