Wikisanakirja

ositus

Wikipedia
Katso artikkeli Ositus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

ositus (39)[1]

  1. (oikeustiede) osittamisen toteuttaminen, puolisoiden, joilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, omaisuuden jakaminen
  2. (matematiikka) joukon jako erillisiin osajoukkoihin

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈosit̪us/
  • tavutus: o‧si‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ositus ositukset
genetiivi osituksen ositusten
osituksien
partitiivi ositusta osituksia
akkusatiivi ositus;
osituksen 		ositukset
sisäpaikallissijat
inessiivi osituksessa osituksissa
elatiivi osituksesta osituksista
illatiivi ositukseen osituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi osituksella osituksilla
ablatiivi ositukselta osituksilta
allatiivi ositukselle osituksille
muut sijamuodot
essiivi osituksena osituksina
translatiivi ositukseksi osituksiksi
abessiivi osituksetta osituksitta
instruktiivi – osituksin
komitatiivi – osituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ositukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		ositus-

Käännökset

muokkaa
1. puolisoiden, joilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, omaisuuden jakaminen
2. joukon jako osajoukkoihin

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ositusjako osituskäyttö, osituslasku, työnositus

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ositus Kielitoimiston sanakirjassa
  • ositus Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=ositus&oldid=4638775”