Substantiivi

muokkaa

halkominen (38)

  1. teonnimi verbistä halkoa
  2. (psykologia) kyvyttömyys pitää mielessään kahta toisilleen vastakkaista ajatusta  tarkistettava

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi halkominen halkomiset
genetiivi halkomisen halkomisten
halkomisien
partitiivi halkomista halkomisia
akkusatiivi halkominen;
halkomisen
halkomiset
sisäpaikallissijat
inessiivi halkomisessa halkomisissa
elatiivi halkomisesta halkomisista
illatiivi halkomiseen halkomisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi halkomisella halkomisilla
ablatiivi halkomiselta halkomisilta
allatiivi halkomiselle halkomisille
muut sijamuodot
essiivi halkomisena
(halkomisna)
halkomisina
translatiivi halkomiseksi halkomisiksi
abessiivi halkomisetta halkomisitta
instruktiivi halkomisin
komitatiivi halkomisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo halkomise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
halkomis-

Etymologia

muokkaa

verbi halkoa + johdin -minen

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa