liitukausi

Suomi

Substantiivi

liitukausi (27)

1. (geologia) geologinen kausi jura- ja tertiäärikauden välissä 145–65 mvs., jolloin syntyivät mm. paljas- ja koppisiemeniset kukkakasvit sekä ensimmäiset kädelliset; liitukausi päättyi joukkotuhoon, joka tuhosi muiden muassa hirmuliskot

Ääntäminen

• IPA: /ˈliːt̪uˌkɑu̯si/
• tavutus: lii‧tu‧kau‧si

Etymologia

yhdyssana sanoista liitu ja kausi

Käännökset

1. geologinen kausi jura- ja tertiäärikauden välissä 145–65 mvs.

azeri: təbaşir dövrü englanti: Cretaceous (period) ranska: cretace

saksa: Kreide f., Kreidezeit f. turkki: kretase, tebeşir dönemi uzbekki: bo'r davri

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: liitukautinen

Vieruskäsitteet

• seur. tertiäärikausi, ed. jurakausi

Yläkäsitteet

• mesotsooinen maailmankausi

Aiheesta muualla

• liitukausi Kielitoimiston sanakirjassa
• liitukausi Tieteen termipankissa