Liitua [1]
 
Liitu [2]

Substantiivi

muokkaa

liitu (1-F) (monikko liidut)

  1. valkoinen mureneva kalkkikivi
  2. kirjoitusvälineenä käyttävä liidusta tai kipsistä ja seosainesta tehty puikko, taululiitu; vaatturinliitu
  3. (kuvataide) taiteilijan käyttämä liitu
    mustaliitu

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈliːt̪u/
  • tavutus: lii‧tu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liitu liidut
genetiivi liidun liitujen
partitiivi liitua liituja
akkusatiivi liitu;
liidun
liidut
sisäpaikallissijat
inessiivi liidussa liiduissa
elatiivi liidusta liiduista
illatiivi liituun liituihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liidulla liiduilla
ablatiivi liidulta liiduilta
allatiivi liidulle liiduille
muut sijamuodot
essiivi liituna liituina
translatiivi liiduksi liiduiksi
abessiivi liidutta liiduitta
instruktiivi liiduin
komitatiivi liituine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo liidu-
vahva vartalo liitu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

ruotsin sanasta klita, joka on yleisruotsin sanan krita murteellinen variantti; tulee alasaksan sanasta krite, joka puolestaan tulee latinan sanasta creta

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

akvarelliliitu, biljardiliitu, liidunvalkea, liitujauhe, liitukausi, liituraita, mustaliitu, pastelliliitu, rasvaliitu, taululiitu, vaatturinliitu, vahaliitu, väriliitu, öljyväriliitu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • liitu Kielitoimiston sanakirjassa
  • liitu Suomen murteiden sanakirjassa
  • liitu Suomen etymologisessa sanakirjassa