SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

puikko (1-A)

  1. pitkänomainen kappale, tikku, ohut kapula
    jääpuikko, jäätelöpuikko, tahtipuikko, vanupuikko, hitsauspuikko
  2. syömäpuikko
    syödä puikoilla
  3. kutomisessa käytettävä väline
    pujota puikko silmukkaan

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpui̯kko/
  • tavutus: puik‧ko

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puikko puikot
genetiivi puikon puikkojen
partitiivi puikkoa puikkoja
akkusatiivi puikko;
puikon
puikot
sisäpaikallissijat
inessiivi puikossa puikoissa
elatiivi puikosta puikoista
illatiivi puikkoon puikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puikolla puikoilla
ablatiivi puikolta puikoilta
allatiivi puikolle puikoille
muut sijamuodot
essiivi puikkona puikkoina
translatiivi puikoksi puikoiksi
abessiivi puikotta puikoitta
instruktiivi puikoin
komitatiivi puikkoine-
+ omistusliite

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

emätinpuikko, hitsauspuikko, huulipuikko, jääpuikko, jäätelöpuikko, kalapuikko, kudinpuikko, kuumepuikko, laapispuikko, liimapuikko, neulepuikko, peitepuikko, peräpuikko, pistepuikko, puhdistuspuikko, puikkohitsaus, pyöröpuikko, saslikkipuikko, suitsutuspuikko, sukkapuikko, syömäpuikko, tahtipuikko, tippukivipuikko, vanupuikko puikkoluu

IdiomitMuokkaa

  • olla puikoissa — ohjata jotakin laitetta tai toimintaa
  • tarttua puikkoihin — alkaa ohjata jotakin laitetta tai toimintaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • puikko Kielitoimiston sanakirjassa