liruttaa

Suomi

Verbi

liruttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. valuttaa hitaasti

Ääntäminen

• IPA: /ˈlirut̪ːɑːˣ/
• tavutus: li‧rut‧taa

Etymologia

• johdos verbistä lirua (vartalo liru- + johdin -tta- + verbintunnus -a)

Liittyvät sanat

• kaataa

Johdokset

• substantiivit: liruttaminen, lirutus

Aiheesta muualla

• liruttaa Kielitoimiston sanakirjassa