lirutus

Suomi

Substantiivi

lirutus (39)

liruttaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈlirut̪us/
tavutus: li‧ru‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lirutus	lirutukset
genetiivi	lirutuksen	lirutusten lirutuksien
partitiivi	lirutusta	lirutuksia
akkusatiivi	lirutus; lirutuksen	lirutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	lirutuksessa	lirutuksissa
elatiivi	lirutuksesta	lirutuksista
illatiivi	lirutukseen	lirutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lirutuksella	lirutuksilla
ablatiivi	lirutukselta	lirutuksilta
allatiivi	lirutukselle	lirutuksille
muut sijamuodot
essiivi	lirutuksena	lirutuksina
translatiivi	lirutukseksi	lirutuksiksi
abessiivi	lirutuksetta	lirutuksitta
instruktiivi	–	lirutuksin
komitatiivi	–	lirutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lirutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	lirutus-

Etymologia

verbi liruttaa (heikko vartalo lirut|a-) + johdin -us

Käännökset

1. liruttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

lirutus Kielitoimiston sanakirjassa