Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lirutus (39)

  1. liruttaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlirut̪us/
  • tavutus: li‧ru‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lirutus lirutukset
genetiivi lirutuksen lirutusten
lirutuksien
partitiivi lirutusta lirutuksia
akkusatiivi lirutus;
lirutuksen
lirutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lirutuksessa lirutuksissa
elatiivi lirutuksesta lirutuksista
illatiivi lirutukseen lirutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lirutuksella lirutuksilla
ablatiivi lirutukselta lirutuksilta
allatiivi lirutukselle lirutuksille
muut sijamuodot
essiivi lirutuksena lirutuksina
translatiivi lirutukseksi lirutuksiksi
abessiivi lirutuksetta lirutuksitta
instruktiivi lirutuksin
komitatiivi lirutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lirutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lirutus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä liruttaa (lirut- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • lirutus Kielitoimiston sanakirjassa