SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

loimuta (75) (taivutus)

  1. palaa suurella ja lämmittävällä liekillä
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä loimuttaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • loimuta Kielitoimiston sanakirjassa