loimuta

Suomi

Verbi

loimuta (75) (taivutus)

palaa suurella ja lämmittävällä liekillä
(taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä loimuttaa

Liittyvät sanat

loimu

Johdokset

substantiivit: loimuaminen
verbit: loimuttaa

Aiheesta muualla

loimuta Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=loimuta&oldid=4704791”