loimu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- lämmittävä ja eläväinen tulen liekki
- aaltoileva puun syykuvio, josta syntyy sahatavaraan kaunis elävä pinta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈloi̯mu/
- tavutus: loi‧mu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loimu | loimut |
| genetiivi | loimun | loimujen |
| partitiivi | loimua | loimuja |
| akkusatiivi | loimu; loimun |
loimut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loimussa | loimuissa |
| elatiivi | loimusta | loimuista |
| illatiivi | loimuun | loimuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loimulla | loimuilla |
| ablatiivi | loimulta | loimuilta |
| allatiivi | loimulle | loimuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loimuna | loimuina |
| translatiivi | loimuksi | loimuiksi |
| abessiivi | loimutta | loimuitta |
| instruktiivi | – | loimuin |
| komitatiivi | – | loimuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | loimu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaaloimukoivu, loimulamppu, loimulohi, loimusiika
Aiheesta muualla
muokkaa- loimu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1