Substantiivi

muokkaa

loisteho (1)

  1. (sähkötekniikka) induktiivisista kuormista johtuva, sähköverkossa mitoituskustannuksia aiheuttava teho, jota ei voida käyttää työn tekemiseen (yksikkö: vari (var)); myös kapasitiivisesta kuormasta aiheutuu loistehoa.
    Loistehoa voidaan kompensoida lisäämällä induktiiviseen piiriin kapasitanssia. (kapasitiiviseen induktanssia).

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈloi̯sˌt̪eho/
  • tavutus: lois‧te‧ho

Etymologia

muokkaa

yhdyssana sanoista lois- ja teho

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vastakohdat
muokkaa