resonanssi

Suomi

Substantiivi

resonanssi (5)

1. (fysiikka) myötävärähtely; eräs aaltoliikkeeseen liittyvä fysiikan ilmiö

   Sähköisessä resonanssissa värähtelypiirin induktiivinen ja kapasitiivinen reaktanssi ovat yhtäsuuret.

   Laulajat hyödyntävät akustistisia resonansseja.

   Mekaanisissa resonansseissa ilmenee usein resonanssiääniä ja eräänlaista tärinää.Massiivisissa rakenteissa ilmenee resonansseja alle 2 Hz taajuuksilla.

2. (kemia) Kékulen viivasidos- ja Lewisin elektronipistemallintamisen apuna käytettävä tekniikka, jolla voidaan mallintaa epätavallisia sidoksia

Ääntäminen

• IPA: /ˈresoˌnɑnsːi/
• tavutus: re‧so‧nans‧si

Käännökset

1. fysiikassa

englanti: resonance

Liittyvät sanat

• hyvyysluku
• maanjäristys
• reaktanssi
• resonoida

Yhdyssanat

pääresonanssi, resonanssiontelo, resonanssipiiri, resonanssitaajuus, rinnakkaisresonanssi, rintaresonanssi, sarjaresonanssi

Aiheesta muualla

• resonanssi Kielitoimiston sanakirjassa
• resonanssi Tieteen termipankissa