lonksua

Suomi

Substantiivi

lonksua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta lonksu

Verbi

lonksua (58) (taivutus[luo])

1. (puhekieltä) louskua
2. (puhekieltä) hölskyä

Ääntäminen

• IPA: /ˈloŋksuɑˣ/
• tavutus: lonk‧su‧a

Johdokset

• substantiivit: lonksuminen, lonksuna, lonksunta
• verbit: lonksuttaa

Rinnakkaismuodot

• klonksua

Aiheesta muualla

• lonksua Kielitoimiston sanakirjassa