SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

lupaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta lupa

VerbiMuokkaa

lupaa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä luvata
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä luvata
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä luvata
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä luvata