Substantiivi

muokkaa

lupaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta lupa

lupaa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä luvata
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä luvata
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä luvata
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä luvata