lutkuttaa

Suomi

Verbi

lutkuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) imeä

   lutkuttaa munaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈlut̪kut̪ːɑːˣ/
• tavutus: lut‧kut‧taa

Liittyvät sanat

• kullinlutkuttaja
• munanlutkuttaja

Johdokset

• substantiivit: lutkuttaminen, lutkutus

Aiheesta muualla

• lutkuttaa Kielitoimiston sanakirjassa