maanpako

Suomi

Substantiivi

maanpako

1. karkotus tai pako kotimaasta vainon tms. vuoksi
2. oleskelu ulkomailla em. syistä; maanpakolaisuus

   Norjan kuningas ja hallitus olivat saksalaismiehityksen aikana maanpaossa Englannissa.

   Vapaan Puolan hallitus toimi maanpaossa Lontoossa toisen maailmansodan aikana natsi-Saksan ja Neuvostoliiton jaettua Puolan keskenään.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑːnˌpɑko/
• tavutus: maan‧pa‧ko

Etymologia

• yhdyssana osista maa (genetiivi) ja pako

Käännökset

1. karkotus tai pako kotimaasta vainon tms. vuoksi

englanti: banishment

2. oleskelu ulkomailla em. syistä; maanpakolaisuus

englanti: exile

Liittyvät sanat

• maanpakolaisuus

Synonyymit

• eksiili
• pakkosiirtolaisuus

Yhdyssanat

• maanpakolainen

Aiheesta muualla

• maanpako Kielitoimiston sanakirjassa