Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

karkotus (39)

  1. karkottamisen toteutus tai tapahtuma

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑrkot̪us/
  • tavutus: kar‧ko‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karkotus karkotukset
genetiivi karkotuksen karkotusten
karkotuksien
partitiivi karkotusta karkotuksia
akkusatiivi karkotus;
karkotuksen
karkotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi karkotuksessa karkotuksissa
elatiivi karkotuksesta karkotuksista
illatiivi karkotukseen karkotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi karkotuksella karkotuksilla
ablatiivi karkotukselta karkotuksilta
allatiivi karkotukselle karkotuksille
muut sijamuodot
essiivi karkotuksena karkotuksina
translatiivi karkotukseksi karkotuksiksi
abessiivi karkotuksetta karkotuksitta
instruktiivi karkotuksin
komitatiivi karkotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karkotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
karkotus-

Huomautukset muokkaa

ei saa sekoittaa sanaan käännytys

Etymologia muokkaa

johdos verbistä karkottaa (karkot- + -us)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

karkotusmääräys, karkotusrangaistus, karkotustuomio, maastakarkotus

Aiheesta muualla muokkaa