maantieteilijä

Suomi

Substantiivi

maantieteilijä (12)

1. henkilö, joka harjoittaa maantiedettä ammatikseen; maantieteen tutkija ja asiantuntija

Etymologia

yhdyssana osista maa (genetiivi) ja tieteilijä

Käännökset

1. henkilö, joka harjoittaa maantiedettä ammatikseen

englanti: geographer

Liittyvät sanat

• kartografi
• geologi

Aiheesta muualla

• maantieteilijä Kielitoimiston sanakirjassa