maaorjuus

Suomi

Substantiivi

maaorjuus

1. feodaalisen yhteiskunnan alhainen maataloudessa työskennellyt henkilö, joka oli alisteinen suhteessa herraan; se, että ihminen on pakotettu olemaan maaorja

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑːˌorjuːs/
• tavutus: maa‧or‧juus

Huomautukset

käsite on keksitty jälkikäteen viittaamaan johonkin joka oli aikaisemmin

Etymologia

yhdyssana sanoista maa ja orjuus

Käännökset

1. se, että ihminen on pakotettu olemaan maaorja

englanti: serfdom

turkki: serflik

Aiheesta muualla

• maaorjuus Kielitoimiston sanakirjassa