orjuus

Suomi

Substantiivi

orjuus (40)

se, että on orja; orjana oleminen
yhteiskunnallinen järjestelmä jossa orjien pito on sallittua ja hyväksyttyä
(kuvaannollisesti) riippuvuus

Ääntäminen

IPA: /ˈorjuːs/
tavutus: or‧juus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	orjuus	orjuudet
genetiivi	orjuuden	orjuuksien
partitiivi	orjuutta	orjuuksia
akkusatiivi	orjuus; orjuuden	orjuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	orjuudessa	orjuuksissa
elatiivi	orjuudesta	orjuuksista
illatiivi	orjuuteen	orjuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	orjuudella	orjuuksilla
ablatiivi	orjuudelta	orjuuksilta
allatiivi	orjuudelle	orjuuksille
muut sijamuodot
essiivi	orjuutena	orjuuksina
translatiivi	orjuudeksi	orjuuksiksi
abessiivi	orjuudetta	orjuuksitta
instruktiivi	–	orjuuksin
komitatiivi	–	orjuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	orjuude-
vahva vartalo	orjuute-
konsonantti- vartalo	orjuut-

Etymologia

sanan orja vartalosta orj- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on orja

englanti: slavery

turkki: kölelik

Liittyvät sanat

orjuuttaa

Yhdyssanat

Aiheesta muualla

orjuus Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=orjuus&oldid=4308875”