Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

orjuus (40)

  1. se, että on orja; orjana oleminen
  2. yhteiskunnallinen järjestelmä jossa orjien pito on sallittua ja hyväksyttyä
  3. (kuvaannollisesti) riippuvuus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈorjuːs/
  • tavutus: or‧juus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi orjuus orjuudet
genetiivi orjuuden orjuuksien
partitiivi orjuutta orjuuksia
akkusatiivi orjuus;
orjuuden
orjuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi orjuudessa orjuuksissa
elatiivi orjuudesta orjuuksista
illatiivi orjuuteen orjuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi orjuudella orjuuksilla
ablatiivi orjuudelta orjuuksilta
allatiivi orjuudelle orjuuksille
muut sijamuodot
essiivi orjuutena orjuuksina
translatiivi orjuudeksi orjuuksiksi
abessiivi orjuudetta orjuuksitta
instruktiivi orjuuksin
komitatiivi orjuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo orjuude-
vahva vartalo orjuute-
konsonantti-
vartalo
orjuut-

Etymologia muokkaa

sanan orja vartalosta orj- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • orjuus Kielitoimiston sanakirjassa