orja

Suomi

Orjia

Substantiivi

orja (10)

1. historiallisesti henkilö, joka pakotettiin tekemään toiselle työtä saamatta siitä itselle jäävää rahallista korvausta erityisesti maataloudessa ja rakennushankkeissa: esim. Euroopassa maaorja tai Amerikoissa plantaasilla työskennellyt neekeriorja, mutta orjia on ollut useissa kulttuureissa eri aikakausina

   Stalinin kanavan rakentajat olivat käytännössä orjia.

   On arvioitu, että kaikkiaan noin 11 miljoonaa ihmistä kuljetettiin Atlantin ylitse orjiksi.

2. (kuvaannollisesti) jostakin riippuvainen henkilö

   Hän on television orja.

Ääntäminen

• IPA: /ˈorjɑ/, [ˈo̞rjɑ]

• tavutus: or‧ja

Etymologia

kantauralin orja < indoiraanisesta sanasta *arya 'arjalainen, heimolainen'

Käännökset

1. pakotettu tai ei-vapaa henkilö

afrikaans: slaaf albania: skllav m., skllave f. azeri: kölə, qul englanti: slave espanja: esclavo esperanto: sklavo hollanti: slaaf inarinsaame: oar'ji italia: schiavo m. ketšua: yana kroaatti: rob m., robinja f. kymri: caethwas latina: servus m.

latvia: vergs m. pohjoissaame: šláva portugali: escravo m. ruotsi: slav saksa: Sklave m., Sklavin f. serbia: rob, роб m. tšekki: otrok m. turkki: köle ukraina: раб unkari: rabszolga uzbekki: qul venäjä: раб m. viro: ori

Liittyvät sanat

jalkavaimo, orjuuttaa, orjailla, orjallisesti, orjamainen, orjamaisesti

Johdokset

• adjektiivit: orjallinen
• substantiivit: orjuus
• verbit: orjailla, orjuuttaa

Yhdyssanat

• kaleeriorja, maaorja, neekeriorja, orjakauppa, orjanlaakeri, orjanruusu, orjantappura, orjantappurakruunu, orjapiiskuri, orjatyö, orjayhteiskunta, palkkaorja, velkaorja, vero-orja

Aiheesta muualla

• orja Kielitoimiston sanakirjassa
• orja Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
• Artikkeli 403 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viro

Substantiivi

orja

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta ori