ori
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- urospuolinen kuohitsematon hevonen, uroshevonen
- (kuvaannollisesti) seksuaalisesti aktiivinen tai kiimainen mies
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈori/
- tavutus: o‧ri
Taivutus muokkaa
Vanhahtava ja ylätyylinen:
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ori | oriit |
genetiivi | oriin | oriiden oriitten |
partitiivi | oritta | oriita |
akkusatiivi | ori; oriin |
oriit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | oriissa | oriissa |
elatiivi | oriista | oriista |
illatiivi | oriiseen | oriisiin oriihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | oriilla | oriilla |
ablatiivi | oriilta | oriilta |
allatiivi | oriille | oriille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | oriina | oriina |
translatiivi | oriiksi | oriiksi |
abessiivi | oriitta | oriitta |
instruktiivi | – | oriin |
komitatiivi | – | oriine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | orii- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
orit- |
Nykyään tavallinen:
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ori | orit |
genetiivi | orin | orien (orein) |
partitiivi | oria | oreja |
akkusatiivi | ori; orin |
orit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | orissa | oreissa |
elatiivi | orista | oreista |
illatiivi | oriin | oreihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | orilla | oreilla |
ablatiivi | orilta | oreilta |
allatiivi | orille | oreille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | orina | oreina |
translatiivi | oriksi | oreiksi |
abessiivi | oritta | oreitta |
instruktiivi | – | orein |
komitatiivi | – | oreine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ori- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. urospuolinen hevonen, uroshevonen
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
juoksijaori, kantakirjaori, siitosori
Aiheesta muualla muokkaa
- ori Kielitoimiston sanakirjassa
Kroaatti muokkaa
Verbi muokkaa
ori
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoona verbistä orati
Latina muokkaa
Substantiivi muokkaa
ōrī
- (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta ōs
Verbi muokkaa
ori
- (taivutusmuoto) passiivin preesensin infinitiivi verbistä orior
Romania muokkaa
Konjunktio muokkaa
ori
- (rinnastuskonjunktio) tai
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- (rai) sau
Substantiivi muokkaa
ori
- (taivutusmuoto) monikko sanasta oară
Viro muokkaa
Substantiivi muokkaa
ori (gen orja, part orja, mon part orje t. orjasid)
- orja
- Ma töötan nagu ori! – Teen työtä kuin orja!
- orja ostmine ja müümine – orjan ostaminen ja myyminen
- orjade vabaks laskmine – orjien vapautus
- Orje osteti ja müüdi nagu kaupu. – Orjia ostettiin ja myytiin kuin kauppatavaroita.