Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

valakka (14-A) (komparatiivi valakampi, superlatiivi valakin tai valakoin) (taivutus [luo])

  1. väriltään valkoinen tai vaalea (hevosesta)
    Tuo valakka tamma on kaunis katsella.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑlɑkːɑ/
  • tavutus: va‧lak‧ka

Käännökset muokkaa

Substantiivi muokkaa

valakka (14-A)[1]

  1. ruuna, leikattu eli kastroitu uroshevonen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valakka valakat
genetiivi valakan valakoiden
valakoitten
valakkojen
(valakkain)
partitiivi valakkaa valakoita
valakkoja
akkusatiivi valakka;
valakan
valakat
sisäpaikallissijat
inessiivi valakassa valakoissa
elatiivi valakasta valakoista
illatiivi valakkaan valakkoihin
valakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi valakalla valakoilla
ablatiivi valakalta valakoilta
allatiivi valakalle valakoille
muut sijamuodot
essiivi valakkana valakkoina
valakoina
translatiivi valakaksi valakoiksi
abessiivi valakatta valakoitta
instruktiivi valakoin
komitatiivi valakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo valaka-
vahva vartalo valakka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A