ruuna
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaruuna (10)
- kuohittu ori
- Kuohitsemalla ori saadaan siitä varsin lauhkea ruuna, joka soveltuu vaikkapa työhevoseksi.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈruːnɑ/, [ˈrʷuːnɑ̝]
- tavutus: ruu‧na
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ruuna | ruunat |
genetiivi | ruunan | ruunien (ruunain) |
partitiivi | ruunaa | ruunia |
akkusatiivi | ruuna; ruunan |
ruunat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ruunassa | ruunissa |
elatiivi | ruunasta | ruunista |
illatiivi | ruunaan | ruuniin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ruunalla | ruunilla |
ablatiivi | ruunalta | ruunilta |
allatiivi | ruunalle | ruunille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ruunana | ruunina |
translatiivi | ruunaksi | ruuniksi |
abessiivi | ruunatta | ruunitta |
instruktiivi | – | ruunin |
komitatiivi | – | ruunine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ruuna- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaSana on todennäköisesti peräisin vanhan uusruotsin sanasta rune ’kuohittu ori’. SKES
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- ruuna Kielitoimiston sanakirjassa