Substantiivi

muokkaa

orhi (5)

  1. (murteellinen, yleiskielessä runollinen tai ylätyylinen) ori
  2. (arkikieltä, leikkimielinen) vahvasti seksuaalisuuteen suuntautunut mies

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈorhi/
  • tavutus: or‧hi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi orhi orhit
genetiivi orhin orhien
(orhein)
partitiivi orhia orheja
akkusatiivi orhi;
orhin
orhit
sisäpaikallissijat
inessiivi orhissa orheissa
elatiivi orhista orheista
illatiivi orhiin orheihin
ulkopaikallissijat
adessiivi orhilla orheilla
ablatiivi orhilta orheilta
allatiivi orhille orheille
muut sijamuodot
essiivi orhina orheina
translatiivi orhiksi orheiksi
abessiivi orhitta orheitta
instruktiivi orhein
komitatiivi orheine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo orhi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla

muokkaa
  • orhi Kielitoimiston sanakirjassa