riippuvuus

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

riippuvuus (40)[1]

  1. pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila; addiktio
  2. Määritelmä puuttuu.
    Saksan riippuvuus Venäjän kaasusta
  3. (tilastotiede) Määritelmä puuttuu.
  4. (matematiikka) Määritelmä puuttuu.
    öljyn hinnan ja dollarin arvon välinen riippuvuus

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈriːppuʋuːs/
  • tavutus: riip‧pu‧vuus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riippuvuus riippuvuudet
genetiivi riippuvuuden riippuvuuksien
partitiivi riippuvuutta riippuvuuksia
akkusatiivi riippuvuus;
riippuvuuden
riippuvuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi riippuvuudessa riippuvuuksissa
elatiivi riippuvuudesta riippuvuuksista
illatiivi riippuvuuteen riippuvuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi riippuvuudella riippuvuuksilla
ablatiivi riippuvuudelta riippuvuuksilta
allatiivi riippuvuudelle riippuvuuksille
muut sijamuodot
essiivi riippuvuutena riippuvuuksina
translatiivi riippuvuudeksi riippuvuuksiksi
abessiivi riippuvuudetta riippuvuuksitta
instruktiivi riippuvuuksin
komitatiivi riippuvuuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

riippuva + -uus

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

alkoholiriippuvuus, huumeriippuvuus, lääkeriippuvuus, riippuvuussuhde

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40