riippuvuus

Katso artikkeli Riippuvuus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

riippuvuus (40)

(psykologia) pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila; addiktio
se, että on riippuvainen (jostakin), että on jonkin varassa
Saksan riippuvuus Venäjän kaasusta
(tilastotiede) se, missä määrin jonkin muuttujan arvo riippuu toisesta
(matematiikka) yhteys kahden (tai useamman) suureen välillä, jonka johdosta yhden nousu johtaa toisen nousuun (suora riippuvuus) tai laskuun (käänteinen riippuvuus)
öljyn hinnan ja dollarin arvon välinen riippuvuus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	riippuvuus	riippuvuudet
genetiivi	riippuvuuden	riippuvuuksien
partitiivi	riippuvuutta	riippuvuuksia
akkusatiivi	riippuvuus; riippuvuuden	riippuvuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	riippuvuudessa	riippuvuuksissa
elatiivi	riippuvuudesta	riippuvuuksista
illatiivi	riippuvuuteen	riippuvuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	riippuvuudella	riippuvuuksilla
ablatiivi	riippuvuudelta	riippuvuuksilta
allatiivi	riippuvuudelle	riippuvuuksille
muut sijamuodot
essiivi	riippuvuutena	riippuvuuksina
translatiivi	riippuvuudeksi	riippuvuuksiksi
abessiivi	riippuvuudetta	riippuvuuksitta
instruktiivi	–	riippuvuuksin
komitatiivi	–	riippuvuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	riippuvuude-
vahva vartalo	riippuvuute-
konsonantti- vartalo	riippuvuut-

1. pakonomainen tarve

2. tilastotieteessä