riippuva

Suomi

Adjektiivi

riippuva

1. sellainen, joka riippuu, on riipuksissa
2. riippuvuussuhteessa johonkin oleva

Ääntäminen

• IPA: /ˈriːpːuʋɑ/
• tavutus: riip‧pu‧va

Etymologia

• 1. partisiippi verbistä riippua akt.

Käännökset

1. sellainen, joka riippuu

englanti: hanging

Liittyvät sanat

riippuvuus, riippuvuussuhde, roikkuva

Johdokset

• substantiivit: riippuvuus

Verbi

riippuva

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä riippua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	riippuva	riippuvat
genetiivi	riippuvan	riippuvien (riippuvain)
partitiivi	riippuvaa	riippuvia
akkusatiivi	riippuva; riippuvan	riippuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi	riippuvassa	riippuvissa
elatiivi	riippuvasta	riippuvista
illatiivi	riippuvaan	riippuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	riippuvalla	riippuvilla
ablatiivi	riippuvalta	riippuvilta
allatiivi	riippuvalle	riippuville
muut sijamuodot
essiivi	riippuvana	riippuvina
translatiivi	riippuvaksi	riippuviksi
abessiivi	riippuvatta	riippuvitta
instruktiivi	–	riippuvin
komitatiivi	–	riippuvine

Aiheesta muualla

• riippuva Kielitoimiston sanakirjassa
• riippuva Tieteen termipankissa