roikkuva

Suomi

Verbi

roikkuva

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä roikkua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	roikkuva	roikkuvat
genetiivi	roikkuvan	roikkuvien (roikkuvain)
partitiivi	roikkuvaa	roikkuvia
akkusatiivi	roikkuva; roikkuvan	roikkuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi	roikkuvassa	roikkuvissa
elatiivi	roikkuvasta	roikkuvista
illatiivi	roikkuvaan	roikkuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	roikkuvalla	roikkuvilla
ablatiivi	roikkuvalta	roikkuvilta
allatiivi	roikkuvalle	roikkuville
muut sijamuodot
essiivi	roikkuvana	roikkuvina
translatiivi	roikkuvaksi	roikkuviksi
abessiivi	roikkuvatta	roikkuvitta
instruktiivi	–	roikkuvin
komitatiivi	–	roikkuvine