roikkua

Suomi

Verbi

roikkua (52-A) (taivutus[luo])

1. olla ripustettuna tai kiinnitettynä vain yläosastaan

   Tien päällä roikkunut sähkölinja on saatu korjattua.

2. (puhekieltä) pysytellä jonkun kannoilla tai jossain asemassa tai tilassa

   Suomalaista riepoo puhelimessa roikkuminen (Yle.fi)

   Tuo ehdotus on roikkunut listalla jo lähes kaksi vuotta.

   Miten jaksat roikkua irkissä viiteen asti aamuyöhön arkipäivisin.

3. (puhekieltä) hengata, oleskella ilman syytä

Ääntäminen

• IPA: /ˈroi̯kːuɑˣ/
• tavutus: roik‧ku‧a

Käännökset

1. olla ripustettuna tai kiinnitettynä vain yläosastaan

kroaatti: visjeti/visiti

Liittyvät sanat

• riippua
• roikuttaa, roikottaa
• roikutella, roikotella

Johdokset

• substantiivit: roikkuminen

Aiheesta muualla

• roikkua Kielitoimiston sanakirjassa