menne

  1. (taivutusmuoto) aktiivin potentiaalin preesensin konnegaatiomuoto verbistä mennä

Hollanti

muokkaa

menne

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä mennen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä mennen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mennen