mennen

Suomi

Verbi

mennen

1. (taivutusmuoto) potentiaalin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä mennä
2. (taivutusmuoto) 2. infinitiivin aktiivin instruktiivimuoto verbistä mennä

Liittyvät sanonnat

• mennen tullen

Hollanti

Verbi

mennen (taivutus)

1. (kirjaimellisesti) ohjastaa valjakkoa
2. ohjastaa valjakon vetämää ajoneuvoa (varsinkin vaunuja) tai auraa
3. toimittaa perille tällaisella ajoneuvolla kuljetettu kuorma
4. (kuvaannollisesti) ottaa johtoonsa, saattaa, opastaa, komentaa (joukkoja), ohjata ihmisiä tai tapahtumia
5. olla osaltaan mukana jossakin yllä mainituista

Ruotsi

Substantiivi

mennen

1. (taivutusmuoto) monikon määräinen muoto sanasta men