Substantiivi

muokkaa

valjakko (14-A)

Katso artikkeli Valjakko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. vaunujen (t. reen tms.) eteen valjastettu ryhmä hevosia tai muita eläimiä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑljɑkːo/
  • tavutus: val‧jak‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valjakko valjakot
genetiivi valjakon valjakoiden
valjakoitten
valjakkojen
partitiivi valjakkoa valjakkoja
valjakoita
akkusatiivi valjakko;
valjakon
valjakot
sisäpaikallissijat
inessiivi valjakossa valjakoissa
elatiivi valjakosta valjakoista
illatiivi valjakkoon valjakkoihin
valjakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi valjakolla valjakoilla
ablatiivi valjakolta valjakoilta
allatiivi valjakolle valjakoille
muut sijamuodot
essiivi valjakkona valjakkoina
valjakoina
translatiivi valjakoksi valjakoiksi
abessiivi valjakotta valjakoitta
instruktiivi valjakoin
komitatiivi valjakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo valjako-
vahva vartalo valjakko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

johdos sanasta valjas[1] (valjaat)

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

koiravaljakko, kolmivaljakko, nelivaljakko, parivaljakko, porovaljakko, rekivaljakko, valjakkoajo, valjakkoreki, valjakkourheilu

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”valjakko”.