Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

troikka (10-A) (monikko troikat)

  1. kolmivaljakko, jossa on kolme hevosta rinnakkain
  2. (kuvaannollisesti) kolmijäseninen johtajisto

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪roi̯kːɑ/
  • tavutus: troik‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi troikka troikat
genetiivi troikan troikkien
(troikkain)
partitiivi troikkaa troikkia
akkusatiivi troikka;
troikan
troikat
sisäpaikallissijat
inessiivi troikassa troikissa
elatiivi troikasta troikista
illatiivi troikkaan troikkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi troikalla troikilla
ablatiivi troikalta troikilta
allatiivi troikalle troikille
muut sijamuodot
essiivi troikkana troikkina
translatiivi troikaksi troikiksi
abessiivi troikatta troikitta
instruktiivi troikin
komitatiivi troikkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo troika-
vahva vartalo troikka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

venäjän sanasta тройка (trojka)

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

johtotroikka

Aiheesta muualla muokkaa

  • troikka Kielitoimiston sanakirjassa