kuorma

Suomi

Tukkikuorma [1]

Abstrakti virtapiiri. Kuorman [2] impedanssi Z_L ja jännite V_L

Substantiivi

kuorma (10)

1. kuljetusvälineessä yhdellä kertaa kuljettava tavaramäärä; lasti, taakka, kantamus
2. (sähkötekniikka) virtalähteestä, voimakoneesta tai muusta energiaa tuottavasta laitteesta tehoa ottava ja kuluttava laite
3. (mekaniikka) jonkin rakenteeseen vaikuttava paine tai voima, usein sama kuin kuormitus
4. (kuvaannollisesti) jonkun kokemat vaikeudet, huolet, henkilökohtainen taakka

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuo̯rmɑ/
• tavutus: kuor‧ma

Käännökset

1. kuljetusvälineessä yhdellä kertaa kuljettava tavaramäärä; lasti, taakka, kantamus

englanti: load koltansaame: voozz latgalli: kruova f. saksa: Fuder n., Last f.

ukraina: віз m. unkari: teher venäjä: воз

2. sähkötekniikka

englanti: load

Liittyvät sanat

• juhta, vetojuhta, vetoeläin
• lasti
• taakka

Johdokset

• substantiivit: kuormallinen, kuormasto
• verbit: kuormata, kuormittaa, kuormittua

Yhdyssanat

antennikuorma, autokuorma, autokuormittain, halkokuorma, heinäkuorma, hevoskuorma, hyötykuorma, keinokuorma, kuorma-auto, kuormaeläin, kuormahevonen, kuormajuhta, kuormakirja, kuormalava, kuormaliina, kuormavaaka, lähtökuorma, muuttokuorma, puukuorma, sontakuorma, syntikuorma, tukkikuorma, tuulikuorma, velkakuorma

Idiomit

• syödä kuormasta ‒ hyödyntää paheksuttavalla tavalla jotakin lähipiirissään saatavilla tai alaisuudessaan olevaa (hyödykettä, ihmistä)

Aiheesta muualla

• kuorma Kielitoimiston sanakirjassa
• kuorma Tieteen termipankissa