kuormitus

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kuormitus (39)

  1. tuotantolaitoksen, koneen, liikenneväylän, siirtoverkon, jne. käytön suuruus
  2. yksilöihin kohdistuva fyysinen tai henkinen rasitus.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkuo̯rmit̪us/
  • tavutus: kuor‧mi‧tus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuormitus kuormitukset
genetiivi kuormituksen kuormitusten
kuormituksien
partitiivi kuormitusta kuormituksia
akkusatiivi kuormitus;
kuormituksen
kuormitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kuormituksessa kuormituksissa
elatiivi kuormituksesta kuormituksista
illatiivi kuormitukseen kuormituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuormituksella kuormituksilla
ablatiivi kuormitukselta kuormituksilta
allatiivi kuormitukselle kuormituksille
muut sijamuodot
essiivi kuormituksena kuormituksina
translatiivi kuormitukseksi kuormituksiksi
abessiivi kuormituksetta kuormituksitta
instruktiivi kuormituksin
komitatiivi kuormituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuormitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kuormitus-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

akselikuormitus, hajakuormitus, huippukuormitus, jätekuormitus, jätevesikuormitus, koekuormitus, kuormitushuippu, kuormituskoe, liikakuormitus, murtokuormitus, ravinnekuormitus, saastekuormitus

Aiheesta muuallaMuokkaa