merikarhu

Suomi

Merikarhu

Merikarhu

Merikarhu

Substantiivi

merikarhu

1. turkishylje (Arctocephalinae)
2. kokenut merenkävijä, kokenut merimies

Ääntäminen

• IPA: /ˈmeriˌkɑrhu/
• tavutus: me‧ri‧kar‧hu

Etymologia

• yhdyssana sanoista meri ja karhu

Käännökset

1. turkishylje

Ks. turkishylje

2. kokenut merenkävijä

englanti: seadog puola: wilk morski m.

turkki: çaça

Aiheesta muualla

• merikarhu Kielitoimiston sanakirjassa