mokk

Viro

Substantiivi

mokk (gen moka, part mokka)

1. eläimen huuli; turpa
2. (puhekieli, alatyyli) ihmisen huuli
3. (puristustyökalun osa) leuat

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 22i (k`ülm) külm

Liittyvät sanat

huuli

• mokalaat
• mokkamööda
• maiasmokk

Yhdyssanat

• häbememokk, jänesemokk

Idiomit

• (puhekieli) mokka minna – mennä pieleen, mennä päin mäntyä, mennä mönkään
• (puhekieli) asi on mokas – asia on pielessä, asia on mennyt mönkään, asia on mokattu
• (puhekieli) mokk ripakil – siipi maassa
• (puhekieli) mokk maas (hoidma/pidama) – (pitää) turpansa kiinni
• (puhekieli) Mokk maha! – Turpa kiinni!